Nainen halusi uuden sohvan. Hän haaveili divaanista. Sellaisesta plyyshisestä. Okrankeltaisesta. Haavekuva eli kirkkaana mielessä, mutta hankinnan tiellä oli yksi este: naisen mies.
- Ei tarvita, vanha on ihan hyvä. Oletko sinä taas käynyt Myllylän uudessa talossa, vai mistä sait tuommoista päähäsi? sanoi mies naisen haaveista kuultuaan.
Nainen loukkaantui. Oli hän toki käynyt Myllylällä, mutta ajatus oli hänen omansa. Sitä paitsi ei Myllylällä ollut divaania, vaikka uusi sohva olikin. Okrankeltainen.
- Mutta ostithan sinäkin uuden moottorikelkan, nainen vetosi.
- Niin ostin ja muuhun ei nyt olekaan varaa, mies päätti keskustelun.
Nainen aloitti mykkäkoulun ja siivouslakon.
Kolmantena lakkoaamuna mies ei löytänyt enää puhdasta kahvikuppia kaapista. Hän katseli avuttomana ympäri keittiötä, kunnes hänen silmänsä kiintyivät perintövitriiniin.
- Älä kuvittelekaan ottavasi mummun ruusukuppeja, kivahti viimeisestä puhtaasta kupista kahviaan nauttiva nainen.
Mykkäkoulu oli rakoillut, mutta nainen oli saanut erävoiton. Mies joutui lähtemään töihin ilman aamukahvia.
- No, osta sitten se sohva, jos sinulla on siihen rahat, kivahti mies töistä tultuaan.
Naisen ilme kirkastui.
- Joo, on minulla. Lapsilisiä.
Todellisuudessa perheen lapset olivat saavuttaneet täysi-ikäisyyden vuosi sitten ja olivat jo lentäneet pesästä, mutta sitähän mies ei muistanut.
Vielä samana päivän nainen marssi huonekalukauppaan ja osti okrankeltaisen divaanin.
Sohva tuotiin seuraavana päivänä. Mies havaitsi sen heti tultuaan kotiin. Kun nainen lähti käymään kaupassa, mies päätti suorittaa koeistunnan. Hyvältä tuntui. Kimmoisat tyynyt, tarpeeksi leveä istuinosa ja vankka runko. Varmuuden vuoksi mies pani sohvalle vielä maate. Samassa kävi ovi.
- Et kai sinä ole mennyt työhousuillasi minun uudelle sohvalleni, nainen kiljahti.
Mies kimposi ylös, mutta muisti samalla, että häntähän eivät akat määräile. Mielenosoituksellisesti hän pani uudelleen makuulle ja alkoi samalla riisua housujaan kokonaan pois.
- Et kai sinä paljaalla ahterillasi aio siinä olla, nainen suuttui.
Samassa ovi kävi uudelleen, ja naisen äiti astui sisään.
- Terve, anoppi. Tulepa sinäkin kokeilemaan, miltä tuntuu makoilla sadan tonnin sohvalla kelteisillään, huusi mies.
Nainen tarttui ensimmäiseen tavaraan, joka pilkotti kauppakassista, ja heitti sen kohti miestään. Se oli hennonkeltaista mangojogurttia sisältävä purkki, jonka kansi lensi tiehensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti