Etelässä

Mies: Miten täällä rannalla on näin kauheasti lihavia ihmisiä. Kyllä on taas jouluherkkuja muntattu. Saksalaisiako ne kaikki ovat?

Nainen: Kauhea, mitä sinä puhut. Ole hiljaa, täällähän voi olla suomalaisiakin.

Mies: En minä ymmärrä, että ihmiset syövät itsensä tuommoiseen kuntoon, pysyisivät sitten kotona.

Nainen: Ei noin voi sanoa, kyllä sinä olet hirveä. Tuo on ihan rasistista.

Mies: No mitä, ethän sinäkään ottanut teille firmaan töihin sitä naista, joka käveli sillä tavoin ontuen. Se vasta rasismia on, jos mikä.

Nainen: Se on kyllä eri asia.

Mies: Mikä eri asia se on, vai ajattelitko, että asiakkaat luulevat, että nilkuttaa koko firma.

Nainen: Mikä nyt on, miksi sinä olet noin vaikea? Jos tässä hankaliksi aletaan, niin kerropa sitten, kuka oli se nainen, kenen kanssa sinä tanssit eilen sillä välin, kun minä kävin vessassa.

Mies: Jaa, kuka?

Nainen: Älä viitsi, hyvin tiedät, ketä minä tarkoitan.

Mies: Ai se, se oli tuo Janina Frostell.

Nainen: Mikä Janina...älä höpötä.

Mies: Itsehän sinä olet sanonut, ettei naiselle saa sanoa ei ja sen minä hyvin kasvatettuna miehenä  muistin, kun se nainen tuli hakemaan tanssiin. Kai se oli joku saksalainen.

Nainen: Jaa, mistä tiedät? Ethän sinä puhu saksaa. Ja eikö se ollut liian lihava? Sittenkö eivät ylikilot haittaa, jos ne ovat nousseet vyötäröltä 10 senttiä ylöspäin?

Mies: Ei tietenkään. Se on ihan biologinen juttu. Uros tekee kaiken aikaa valintoja sen mukaan, minkä arvelee olevan ihmiskunnan jatkuvuuden kannalta parasta. Se on pelkkää evoluutiota, rakkaani, pelkkää evoluutiota.

Nainen: Kyllä yksi puhuu nyt niin paksua, että voi herranpieksut sentään.

Mies: Minkäpä mies luonnolleen voi...

Nainen: Minä en kyllä kuuntele tuommoista. Minä lähden hotellille.

Mies: No, mene vaan. Mutta sille Juanille et sitten hymyile siinä respassa. Menet vain nopeasti ohi. Kumma häiskä, sehän aivan söi sinua silmillään, kun tultiin.

Nainen: Se on pelkkää evoluutiota, rakkaani, pelkkää evoluutiota.