Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Hölkällä kuntoon



Keväällä moni aloittaa uuden harrastuksen. Yksi suomalaisten lempiharrastuksista on tietysti hölkkä. Lenkkipolulla tapaa monenlaisia liikkujia:
Huippuhölkkääjä
Tämän juoksijan tuntee vetävästä askeleesta ja hyväryhtisestä eteenpäinmenosta. Huippuhölkkääjä voi vielä kympinkin jälkeen moikkailla tuttuja hengästymättä rento ilme kasvoillaan. Huippuhölkkääjällä on lihaa vain oikeissa paikoissa, ja hän kerää ihailevia katseita, missä liikkuukin. Kun huippuhölkkääjä on juossut viisi puolimaratonia, hän alkaa kysellä, missä on seuraavat triathlon-kisat.
Kuntohölkkääjä
Tämän yksilön tuntee jo parhaat päivänsä nähneen verkkatakin märästä selkämyksestä ja hieman kumarasta juoksutyylistä. Kuntohölkkääjäkin jaksaa kyllä sinnillä kympin, mutta on sen jälkeen ihan puhki ja vihainen kotoväelle, jos saunaa ei ole laitettu lämpiämään.
Painonvartijahölkkääjä
Painonvartijahölkkääjä laskee koko päivän pisteitä, mutta sortuu illalla munkkirinkilään. Tekoa on lähdettävä sovittamaan vielä iltayhdeksältä lenkkipolulle. Painonvartijahölkkääjä juoksee aluksi niin pitkästi kuin suinkin jaksaa ja sen jälkeen aina, kun toinen lenkkeilijä tulee vastaan. Kotona painonvartija huomaa, että pistelaskussa on tullut virhe ja joutuu jatkamaan vielä puoli tuntia kuntopyörällä.
Kannustajahölkkääjä
Kannustajahölkkääjän toinen nimi on pakottajahölkkääjä. Hän ei liiku itsensä takia, vaan siksi, että lapsi ei päässyt palkintopallille piirinmestaruuskisoissa. Kannustajahölkkääjä juoksuttaa jälkikasvuaan, ja lupaa lisää viikkorahaa jokaisesta sekunnista, joka tippuu ajasta pois seuraavalla kisakaudella. Perinteet, nähkääs, velvoittavat. Kannustajahölkääjä tunnetaan myös kovaäänisestä ja asiantuntevasta puheestaan alan liikkeissä.
Ajattelijahölkkääjä
Tämä tyyppi lähtee pururadalle siksi, että hän haluaa olla yksin. Ajattelijahölkkääjä juoksee silloin, kun on kiihtynyt, mutta lopettaa heti, jos alkaa pistää. Ajattelijahölkkääjä unohtaa usein verkkapuvun, mutta laittaa sentään eteisestä jalkaan ne lenkkarit, jotka heti löytyvät.

Maisteri




Taipaleen kylässä tapahtui syksyllä ihme. Tämä ihme oli suunnattu lähinnä naisille. Kyläkouluun saatiin nimittäin uusi opettaja. Miesopettaja.

Kun kaksiopettajaisen koulun vanhempi lehtori oli jäänyt eläkkeelle, pelkona oli, ettei kyläkouluun löytyisi enää uutta pätevää opettajaa. Toisin kuitenkin kävi. Tuli nuori Maisteri, jolla oli olkipaalin värinen tukka ja kahvinpapuja muistuttavat silmät. Korvat vähän höröttivät, mutta se annettiin hiljaisella sopimuksella anteeksi, sillä Maisterin leveät hartiat, piukeat reidet ja hurmaava hymy korvasivat pienet puutteet.

Aikaisemmin koulukuljetukset oli kylässä hoidettu lähinnä perheiden miesvoimin, mutta uuden Maisterin myötä keltaisen puukoulun edustalla alkoi aamuisin ennennäkemätön aamuäreiden kakaroiden ja puuteroitujen äitien ralli. Erityistä ruuhkaa koulun pihalla oli silloin, kun koululla oli myyjäiset. Äidit leipoivat kilvan pikkusuolaista myyntiin ja kiikuttivat leipomuksensa aamuhämärissä aina opettajainhuoneeseen asti. Ja kaikille naisille Maisterilla riitti muutama kaunis sana ja paljon ystävällisyyttä. Se punehdutti äitien kasvoja vielä kotimatkallakin.

Maisterista suosio kypsien naisten keskuudessa tuntui makealle luihujen vegaaniopiskelijaneitosten kanssa vietettyjen vuosien jälkeen. Kyllä kunnon voisilmäpulla aina kasvissörsselit voittaa, tuumaili Maisteri.

Koulun myyjäisistä kertyneet tulot olivat edellisvuosia runsaammat. Siksi koulun vuotuinen retki tehtiinkin tänä vuonna takametsän kelkkamäen sijasta isompaan laskettelurinteeseen. Linja-autoon varoja ei sentään tuhlattu, vaan matkaan lähdettiin omilla autoilla. Isiä ei reissulle huolittu, vaan juuri tänä talvena olivat kaikki äidit päättäneet opetella laskettelemaan.

Kun oltiin lähdössä matkaan, yksi paikka Maisterin punaisessa Toyotassa jäi vapaaksi. Auton vieressä syntyi melkoinen tappelu, kun naiset yrittivät yhtaikaa tukkia Toyotan takapenkille oppilaiden väliin. Nopein oli Sinkovaaran Kaisu, joka sumeilematta käytti hyväkseen pientä kokoaan ja kuntosalilla treenattuja käsivarsiaan. Muiden äitien pettymys oli melkoinen mutta sentään tasapuolinen.

Onneksi itse laskettelumatka meni hyvin. Maisteri jakeli rinteessä tasapuolisesti kehuja naisten taitojen kehittymisestä. Äidit tirskuivat ja mukavaa oli. Myös jälkikasvu selvisi reissusta hengissä – sen äidit panivat huojentuneina merkille, kun illalla palailtiin rinteestä autoille.
Sen verran Sinkovaaran Kaisu matkasta etulyöntiasemaa sai, että Maisteri alkoi käydä Kaisun kanssa yhdessä kirkonkylän punttisalilla. Miten tuo etumatka oli hankittu, sitä ei kukaan tarkalleen tiennyt, mutta muita se harmitti. Äitien leipomisinnostus alkoi laantua, ja laskettelusta siirryttiin takaisin murtomaahiihtoon. Sikäli naisten seikkailut olivat kuitenkin ajoittuneet oikeaan ajankohtaan, että elettiin vuotta, jolloin televisiosta tuli lähes tauotta urheilua.

Maisteria myyjäisleivonnaisten väheneminen ihmetytti. Ehkä sitten kevätjuhlassa tulee muistamisia, Maisteri ajatteli. Mutta ei. Tuli vain yksi kortti, jossa kiiteltiin siitä, että maisteri oli hoitanut kuntoon erään oppilaan marsun, jolla oli jalka katkennut.

Kun elokuun 10. päivä seuraavan kerran koitti, koulun eteen parkkeerasi auto, josta nousi nutturapäinen, eläkeikää lähestyvä tiukkailmeinen nainen. Kun kyläläiset saivat nähdä uuden opettajan, äidit huokaisivat syvään. Oliko kyseessä pettymyksen vai helpotuksen huokaus, siitä ei ole tarkkaa tietoa.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Täydellisiä ihmisiä




Nykytieteen mukaan ihmiset voidaan jakaa täydellisiin, vähemmän täydellisiin ja epätäydellisiin yksilöihin. Tunnettua on, että naisilla ja miehillä on kova pariutumisvietti, ja joskus – oikeastaan hämmästyttävän usein – parisuhteen solmii täydellinen ja epätäydellinen yksilö.

Mielenkiintoista tässä sinänsä traagisessa tilanteessa on se, että epätäydellinen ei tiedä olevansa epätäydellinen, ennen kuin täydellinen sen hänelle osoittaa. Tämä on pitkällinen ja voimia kuluttava prosessi, mutta kannattaa, jos päädytään optimaaliseen lopputulokseen: kahden täydellisen ihmisen  harmoniseen liittoon.

Epätäydellisen epätäydellisyys voidaan paljastaa monin keinoin. Tässä muutamia esimerkkejä: Tämä sängynpeitto on taas sun jäljiltäs ihan väärinpäin. Etkö sää ikinä opi, että näiden kukkakuvioiden pitää osoittaa ikkunan suuntaan eikä kaappiin päin.
Etkö sää yhtä korkkia saa aukastua? Kyllä on ihmisellä vähäset käsivoimat.
Tämä kukka on ihan väärin kasteltu. Tässä on tämä sivustakasteluluukku. Ei vettä saa suoraan purkkiin lorottaa.
Ootko sää taas laittanu saunanpesään kolme puuta yhtaikaa? Ei saa laittaa kun kaksi, muuten piippu savuttaa liikaa. Tulipalo tästä vielä tulee.
Miten tuo sun takapuoles on alkanu noin roikkua? Menisit sääkin johonki kuntopiiriin.

Toki joskus käy niinkin, ettei täydellisellä yksilöllä mene kaikki ihan putkeen. Työpäivä on voinut olla rankka, eikä autokaan ole päälle päätteeksi lähtenyt käyntiin. Silloin täydellinen voi sentään onnitella itseään, ettei syy ole hänen. Epätäydellinen on voinut kuorsata koko yön, että täydellisen yöuni on kärsinyt, ja kaiken lisäksi hän on unohtanut vaihtaa autoon toisen akun, niin että syyttömät saa sitten kärsiä.

Täydellisellä on siis kova urakka edessään. Epätäydellisen opettaminen oikeille tavoille voi kestää vuosia, ja voi käydä niinkin onnettomasti, että epätäydellinen ottaa ja lähtee ilman mitään järkeviä selityksiä.

Tämmöinen kiittämättömyys pistää täydellistä ihan oikeutetusti vihaksi, mutta jälleen hän voi lohduttautua yhdellä asialla: Tiedemiehet ovat lähes yksimielisen varmoja siitä, että täydellisiä ihmisiä on maailmassa kuusi prosenttia. Suomessakin heitä on siis aika kiva määrä, joten onhan siinä vielä, mistä valita.

Kannattaa kuitenkin pelata varmanpäälle ja valita kuvioton sängynpeite. Ja sähkökiuas.

Lomasuunnitelmia


Kesäkuu

-         Ne on Taidepäivät taas naapurikunnassa alkaneet. Kyllä se olisi hyvä meidänkin vähän kulttuuria harrastaa. Mitä jos minä menisin pajukurssille ja sinä alkaisit taas harrastaa valokuvausta. Sinähän olit nuorempana innokas kuvaaja.
-         Kuka sen tuon katon maalaa, jos minä alan kameran kanssa heilua?
-         No, Miia saa kuitenkin kuvataidepajaan osallistua, kun se niin sitä toivoo. Ja naapurin Riinakin menee.
-         Onko se kallis?
-         Ei ole, ja Riinan äitikin lupasi välillä kuljettaa tyttöjä.
-         No, menkööt sitten. Edestakaisin ei lähdetä kuljettamaan.

Heinäkuu

-         Huomasitko lehdestä, että se on Harmoniikkaviikko taas käynnissä. Siellä on ihan kansainvälisiä esiintyjiä. Mennään nyt kuuntelemaan, pysyykö se haitari tämän ruotsalaistähden kädessä yhtä hyvin kuin veljesi sylissä meidän häissä.
-         Kyllä siinä on ulkomaan elävää ihan tarpeeksi, kun siskosi tulee meille Skoonesta taas viikoksi asumaan. Minä laitan sinulle levyn soimaan vaikka heti, niin saat kuunnella Varisevia lehtiä.

Elokuu

-         Serkkusi Marketta soitti. Heidän poikansa esiintyy Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlilla. Ei kyllä kehdata olla menemättä kuuntelemaan.
-         Onko se kirkossa se konsertti? Siellä on niin kovat penkin, että sinne en lähde. Takapuoli puutuu.
-         Missään ei ole käyty koko kesänä…
-         Miten niin? Käytiinhän me Hiekkasärkillä uimassa, kun minun lomani alkoi. Ja voidaan me Kuninkuusraveihin lähteä päiväseltään piipahtamaan.

Syyskuu

-         4H-kerho tekee ruskavaelluksen Lappiin lokakuussa. Kiinnostaisiko se sinua?
-         Lokakuussa? Siellähän voi sataa silloin jo lunta. Täällä on minulla ihan tarpeeksi metsää, missä kulkea.
-         Joo, arvasin. Mutta minä lähden. Saat jäädä lastenvahdiksi.
-         Et sinä voi mennä, minulla alkaa hirvenmetsästys.
-         Minä olen maksanut jo.


maanantai 20. kesäkuuta 2011

Okrankeltainen divaani




Nainen halusi uuden sohvan. Hän haaveili divaanista. Sellaisesta plyyshisestä. Okrankeltaisesta. Haavekuva eli kirkkaana mielessä, mutta hankinnan tiellä oli yksi este: naisen mies.
-        Ei tarvita, vanha on ihan hyvä. Oletko sinä taas käynyt Myllylän uudessa talossa, vai mistä sait tuommoista päähäsi? sanoi mies naisen haaveista kuultuaan.
Nainen loukkaantui. Oli hän toki käynyt Myllylällä, mutta ajatus oli hänen omansa. Sitä paitsi ei Myllylällä ollut divaania, vaikka uusi sohva olikin. Okrankeltainen.
-        Mutta ostithan sinäkin uuden moottorikelkan, nainen vetosi.
-        Niin ostin ja muuhun ei nyt olekaan varaa, mies päätti keskustelun.
Nainen aloitti mykkäkoulun ja siivouslakon.
Kolmantena lakkoaamuna mies ei löytänyt enää puhdasta kahvikuppia kaapista. Hän katseli avuttomana ympäri keittiötä, kunnes hänen silmänsä kiintyivät perintövitriiniin.
-        Älä kuvittelekaan ottavasi mummun ruusukuppeja, kivahti viimeisestä puhtaasta kupista kahviaan nauttiva nainen.
Mykkäkoulu oli rakoillut, mutta nainen oli saanut erävoiton. Mies joutui lähtemään töihin ilman aamukahvia.
-        No, osta sitten se sohva, jos sinulla on siihen rahat, kivahti mies töistä tultuaan.
Naisen ilme kirkastui.
-        Joo, on minulla. Lapsilisiä.
Todellisuudessa perheen lapset olivat saavuttaneet täysi-ikäisyyden vuosi sitten ja olivat jo lentäneet pesästä, mutta sitähän mies ei muistanut.
Vielä samana päivän nainen marssi huonekalukauppaan ja osti okrankeltaisen divaanin.
Sohva tuotiin seuraavana päivänä. Mies havaitsi sen heti tultuaan kotiin. Kun nainen lähti käymään kaupassa, mies päätti suorittaa koeistunnan. Hyvältä tuntui. Kimmoisat tyynyt, tarpeeksi leveä istuinosa ja vankka runko. Varmuuden vuoksi mies pani sohvalle vielä maate. Samassa kävi ovi.
-        Et kai sinä ole mennyt työhousuillasi minun uudelle sohvalleni, nainen kiljahti.
Mies kimposi ylös, mutta muisti samalla, että häntähän eivät akat määräile. Mielenosoituksellisesti hän pani uudelleen makuulle ja alkoi samalla riisua housujaan kokonaan pois.
-        Et kai sinä paljaalla ahterillasi aio siinä olla, nainen suuttui.
Samassa ovi kävi uudelleen, ja naisen äiti astui sisään.
-        Terve, anoppi. Tulepa sinäkin kokeilemaan, miltä tuntuu makoilla sadan tonnin sohvalla kelteisillään, huusi mies.
Nainen tarttui ensimmäiseen tavaraan, joka pilkotti kauppakassista, ja heitti sen kohti miestään. Se oli hennonkeltaista mangojogurttia sisältävä purkki, jonka kansi lensi tiehensä.




Etelässä




Mies: Miten täällä rannalla on näin kauheasti lihavia ihmisiä. Kyllä on taas jouluherkkuja muntattu. Saksalaisiako ne kaikki ovat?
Nainen: Kauhea, mitä sinä puhut. Ole hiljaa, täällähän voi olla suomalaisiakin.
Mies: En minä ymmärrä, että ihmiset syövät itsensä tuommoiseen kuntoon, pysyisivät sitten kotona.
Nainen: Ei noin voi sanoa, kyllä sinä olet hirveä. Tuo on ihan rasistista.
Mies: No mitä, ethän sinäkään ottanut teille firmaan töihin sitä naista, joka käveli sillä tavoin ontuen. Se vasta rasismia on, jos mikä.
Nainen: Se on kyllä eri asia.
Mies: Mikä eri asia se on, vai ajattelitko, että asiakkaat luulevat, että nilkuttaa koko firma.
Nainen: Mikä nyt on, miksi sinä olet noin vaikea? Jos tässä hankaliksi aletaan, niin kerropa sitten, kuka oli se nainen, kenen kanssa sinä tanssit eilen sillä välin, kun minä kävin vessassa.
Mies: Jaa, kuka?
Nainen: Älä viitsi, hyvin tiedät, ketä minä tarkoitan.
Mies: Ai se, se oli tuo Janina Frostell.
Nainen: Mikä Janina...älä höpötä.
Mies: Itsehän sinä olet sanonut, ettei naiselle saa sanoa ei ja sen minä hyvin kasvatettuna miehenä  muistin, kun se nainen tuli hakemaan tanssiin. Kai se oli joku saksalainen.
Nainen: Jaa, mistä tiedät? Ethän sinä puhu saksaa. Ja eikö se ollut liian lihava? Sittenkö eivät ylikilot haittaa, jos ne ovat nousseet vyötäröltä 10 senttiä ylöspäin?
Mies: Ei tietenkään. Se on ihan biologinen juttu. Uros tekee kaiken aikaa valintoja sen mukaan, minkä arvelee olevan ihmiskunnan jatkuvuuden kannalta parasta. Se on pelkkää evoluutiota, rakkaani, pelkkää evoluutiota.
Nainen: Kyllä yksi puhuu nyt niin paksua, että voi herranpieksut sentään.
Mies: Minkäpä mies luonnolleen voi...
Nainen: Minä en kyllä kuuntele tuommoista. Minä lähden hotellille.
Mies: No, mene vaan. Mutta sille Juanille et sitten hymyile siinä respassa. Menet vain nopeasti ohi. Kumma häiskä, sehän aivan söi sinua silmillään, kun tultiin.
Nainen: Se on pelkkää evoluutiota, rakkaani, pelkkää evoluutiota.






Puhelimessa



Prrr. Prrr.
-         Mäntylä.
-         Tämä on Suomen puhelintilauskeskuksen Helsingin-pään konttorista Matti Miettinen, päivää. Teemme gallupia liittyen suomalaisten telemarkkinointityytyväisyyteen. Voinko häiritä hetken?
-         Joo, kyllä se sopii. Soititte mitä parhaimpaan aikaan, sillä minulla onkin kysyttävää teiltä.
-         Niin, tämän gallupin tarkoitus kyllä on, että me teemme kysymykset.
-         Mitä jos minä kuitenkin kysyisin nyt, kun minä olen vastannut ainakin 15 kyselyyn viimeisen kuukauden aikana.
-         No, kysykää sitten.
-         Niin, sitä minä vain, että kun minä olen kyllästynyt kaikkiin kyselyihin, niin ajattelin lopettaa puhelimen pidon kokonaan. Niin, että miten se tapahtuu ja mitä se maksaa?
-         Tähän kysymykseen en valitettavasti voi vastata, mutta soittakaa numerotiedusteluun ja kysykää sieltä teleoperaattorinne numero.
-         Hyvä, teen sen heti.
-         Mutta voisitteko sitä ennen vast…
Tuuttuuttuut.
-         Minä soitan heti sinne numerotiedusteluun.
12345.
-         Mikä mainio valinta! Olette soittaneet Telelinjan numerotiedusteluun. Jos haluatte yksityishenkilön numeron, valitkaa 1. Jos teitä kiinnostavat yritysten numerotiedot, valitkaa 2. Jos teillä on muuta asiaa, olette soittaneet väärään numeroon.
2.
-  Mikä mainio valinta, olette soittaneet Telelinjan numerotiedustelun yritysnumeropuolelle. Juuri nyt kaikki linjamme ovat varattuja, mutta aikanne kuluksi voitte vastata asiakastyytyväisyyskyselyyn. Jos olette käyttäneet Telelinjan palveluja viimeisen kuukauden aikana useammin kuin kymmenen kertaa, valitkaa 1. Jos olette käyttäneet Telelinjan palveluja viimeisen kuukauden aikana 5 – 10 kertaa, valitkaa 2. Jos olette käyttän…
2.
- Älkääpä keskeyttäkö. Tietokoneemme on ohjelmoitu lukemaan sanelut loppuun. Siis jos olette käyttäneet palveluitamme alle viisi kertaa, valitkaa 3.
2.
- Täällä Telelinjan Etelä-Suomen yksikön palveluvastaava Mirja, hyvää päivää.
- Siis onko siellä viimein joku ihminen?
- Kyllä. Pahoittelen, että asiakastyytyväisyyskyselynne keskeytyi, mutta annan teille soittoajan, jolloin voitte tehdä kyselyn loppuun.
- Ei, älä anna, mutta kerro, mikä on SMA-operaattorin asiakaspalvelunumero.
- Hetkinen, katsotaan. SMA-operaattorin päätoimipaikka on valitettavasti Pohjois-Suomessa, joten sitä numeroa en voi antaa, mutta annan teille Telelinjan Pohjois-Suomen yksikön numeron.
- Minä olisin vain halunnut päästä eroon koko puhelimesta ja…
- Hyvänen aika sentään! Tietokoneemme ilmoittaa juuri, että olette miljoonas soittajamme! Saatte palkinnoksi uuden liittymän ja Mokia-merkkisen älypuhelimen. Liittymä on hetivalmis-automatiikalla varustettu, ja tietokoneemme laittaa sen tulemaan teille pikapika-lähetyksenä nyt heti. Ja mikäli haluatte vielä lisävarusteita puhelimeenne, vastatkaa vain kyselyymme…
- Ei, älkää, minä haluan vain…
Tuuttuuttuut.
Ding dong.